Vuonna 1847 Axel
Wilhelm Wahren perusti puuvillankehruuyhtiön Loimijoen varrelle.
Kehräämö rakennettiin Kuhalankosken kohdalle, jotta vesivoimaa
saataisiin hyödynnettyä yhtiön tarpeeseen. Aluksi se sai
energiansa kehräämöön kiinnimuuratusta tiilimyllystä, mutta
vuonna 1877 mylly korvattiin voimalaitoksella. Voimalaitoksen
suunnitteli insinööri Christian Bruun, ja sen rakennusmateriaalina
käytettiin tiiltä. Voimalaitoksen yhteydessä on pato, joka
rakennettiin uudelleen 2 vuotta voimalaitoksen valmistumisen jälkeen.
Padon materiaaleina käytettiin mm. graniittia sekä betonia.
Pato ja voimalaitos
ovat säilyneet erittäin hyvin yli sata vuotta. Kansalaissodan
aikaan patoa uhkasi räjäyttämisvaara, mutta siitäkin selvittiin
vain sillan kannen tuholla, ja itse pato jäi ehjäksi. Näin ollen
kuhalankosken voimalaitos onkin vanhimpia säilyneitä
voimalarakennuksia maassamme. Voimalaitoksen suunnittelussa
lähestyminen on ollut käytännönläheinen: rakennus on hyvin
koristeeton ja koruton lukuunottamatta sahalaitakuviota, jota löytyy
katon ja ikkunoiden läheltä. Myös pyöreäpäätyisissä ikkunoissa on koristeellisuutta. Kun rakennusta katsoo, on tiili hallitsevana
elementtinä sen julkisivulla.
Voimalaitos lopetti
toimintansa 1970-luvulla. Kuitenkin vuonna 2010 se yhdistettiin
jälleen sähköverkkoon – tosin saatava teho on melko pientä,
sillä se toimii alkuperäisellä koneistolla. Toiminnasta huolehtii
yksityishenkilö, joka on vuokrannut kiinteistön kaupungilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti