Forssan voimalaitos

Vuonna 1847 Axel Wilhelm Wahren perusti puuvillankehruuyhtiön Loimijoen varrelle. Kehräämö rakennettiin Kuhalankosken kohdalle, jotta vesivoimaa saataisiin hyödynnettyä yhtiön tarpeeseen. Aluksi se sai energiansa kehräämöön kiinnimuuratusta tiilimyllystä, mutta vuonna 1877 mylly korvattiin voimalaitoksella. Voimalaitoksen suunnitteli insinööri Christian Bruun, ja sen rakennusmateriaalina käytettiin tiiltä. Voimalaitoksen yhteydessä on pato, joka rakennettiin uudelleen 2 vuotta voimalaitoksen valmistumisen jälkeen. Padon materiaaleina käytettiin mm. graniittia sekä betonia.

Pato ja voimalaitos ovat säilyneet erittäin hyvin yli sata vuotta. Kansalaissodan aikaan patoa uhkasi räjäyttämisvaara, mutta siitäkin selvittiin vain sillan kannen tuholla, ja itse pato jäi ehjäksi. Näin ollen kuhalankosken voimalaitos onkin vanhimpia säilyneitä voimalarakennuksia maassamme. Voimalaitoksen suunnittelussa lähestyminen on ollut käytännönläheinen: rakennus on hyvin koristeeton ja koruton lukuunottamatta sahalaitakuviota, jota löytyy katon ja ikkunoiden läheltä. Myös pyöreäpäätyisissä ikkunoissa on koristeellisuutta. Kun rakennusta katsoo, on tiili hallitsevana elementtinä sen julkisivulla.

Voimalaitos lopetti toimintansa 1970-luvulla. Kuitenkin vuonna 2010 se yhdistettiin jälleen sähköverkkoon – tosin saatava teho on melko pientä, sillä se toimii alkuperäisellä koneistolla. Toiminnasta huolehtii yksityishenkilö, joka on vuokrannut kiinteistön kaupungilta.