Viksbergin reki on maalattu harmaanvihreän ja vihreänsävyllä ja koristeina on toiminut medaljongit, jotka muistuttavat antiikin taruhahmoja.

Reen ensimmäisen omistaja on perimätiedon mukaan ollut suomalainen Gustav Mauriz Armfelt. Armfelt oli kuuluisa hovimestari, politiikko, soturi ja hänet tunnettiin myös naistenmiehenä. Reki oli oiva tapa kyyditä naisia tai ajaa naisen luo.

Nykyäänkin täytyy naisia aina kyyditä, sillä tunnetustihan naiset ovat huonoja liikenteessä. Tai ainakin sellaista olen kuullut ja kyllähän se yleistä on, että naiskuskilla keskittyminen saattaa herpaantua hieman, kun luulee osaavansa tehdä monta asiaa yhtäaikaa ja hermostuu nii helposti,

Tälläkin autolla olisi hienoa pyöriä kylillä tuhlaamassa bensaa ihan vain huvinvuoksi ja tehdä donitseja ja muuten vaan saada huomiota ja ärsyttää ihmisiä. Kokeilla kuinka nopeasti kiiihtyy ja kokeilla tutkaan kuinka paljon menee. Laittaa bassot kiinni ja katsoa kuinka pitkälle ääni kantaa. Ja sitten ihan oikeasti liikkua laiskuuttaan ne puolen kilometrin matkat. Ja kaikkea muuta kivaa.

Vuodet valokuvaamisen parissa

Saksalaisen Rollei-yrityksen valmistamia huippuluokan kameroita kutsuttiin Rolleiflexeiksi. Kamerat olivat pitkäikäisiä, monipuolisia toimintoja sisältäviä ja hyvin suosittuja. Nykyään Rolleiflexin kameroista voi saada jopa 4500 dollaria, eli noin 3600 euroa. Kuvissa oleva Rolleiflex kamera kuului Esko Aaltoselle, joka kokosi Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen

Nykyään suosittuja kameramerkkejä ovat muunmuassa Canon, jota oheinen kamera edustaa. Canon on japanilainen yhtiö ja se perustettiin vuonna 1933 jolloin nimi oli Kwanon.

Kuva Forssan museon Rolleiflex kamerasta

Kaneli

 Vanhaan aikaan kaneli purkit tehttin pahvista, jolloin kaneli oli purkin sisällä muovipussissa. Kaneli on yksi maailman vanhimista mausteista ja sitä käytettiin jo kauan sitten ruuan laittoon. Etenkin sitä käytettiin jouluruuassa. Tämä purkki on 1800-luvulta.

Nykyään kanelia säilyetään laisissa purkeissa, jotka ovat paljon kätevämpiä kuin entisajan purkit.

HEVOSVOIMAA

Länget ovat hevosilla käytettyjen työvaljaiden keiskeinen osa. Länget laitetaan hevosen kaulan tyveen ja sen rintaa ja lapoja vasten. Länget välittävät hevosen vedon voiman aisoihin ja kuormaan. Länkivaljastus sopii erityisesti raskaiden kuormien vetoon. Länget ovat erittäin merkittävä keksintö, sillä ennen traktoreita hevoset olivat tärkeitä työnteossa. Hevonen voi länkivaljailla vetää noin 1500 kg, mutta talvella luokkivaljastetut suomenhevoset ovat saattaneet vetää yli 6000 kg tukkikuormia lumisilla metsätyömailla. Länget veistettiin koivupuusta ja usein maalattiin.

Vetokoukku on esimerkiksi ajoneuvon mekaaninen kytkinlaite, joka on usein kiinnitetty vetävän ajoneuvon runkoon. Vetokoukku siirtää auton vedon esimerkiksi perässä vedettäviin kärryihin.

Länget ja vetokoukku toimivat samalla periaattella: molemmat välittävät vedon perässä vedettävään kuormaan.

Kuva on otettu Forssan museosta. Museon längistä on värit kulunut lähes kokonaan pois. Museonhoitaja Kytölä huusi länget urjalalaisesta huutokaupasta 1940-luvulla.

Naisen arkivaate 1965 ja 2014

Ensimmäisessä kuvassa on kotimainen Finlaysonin tehtaan puuvillakangas vuodelta 1965. Tuohon aikaan muodissa naisilla olivat mekot, erityisesti voimakaskuvioiset paitapuseromekot ja säkkimekot. Kangas oli yleensä joustamatonta puuvillaa, ja ompeluun vaadittiin kaavat. Vaatteet olivat tyköistuvia ja pesun jälkeen silitystä vaativia, sillä ne ryppyyntyivät helposti. Puuvillaan printatut kuviot olivat selvin ääriviivoin piirrettyjä ja voimakkain selvin värein väritettyjä. Kampauksena nähtiin useimmiten muhkea nutturaa muistuttava kampaus tai volyymillinen voimakkaasti tupeerattu polkkatukka. Kenkinä käytettiin kapeakärkisiä avokkaita matalalla korolla.

Puuvillakangas vuodelta 1965.

Asu vuodelta 1965.

Nykyään vaatemateriaalit tuotetaan yleisesti ulkomailla, ja kangastyyppejä on monenlaisia, sillä tekniikat ovat kehittyneet huikeasti. Esimerkiksi arkivaatteet eivät näytä enää kaavoitetuilta. Tänä päivänä päällään voi pitää yleisesti ottaen melkein mitä vain. Naisilla yleisiä ovat farkut ja nuorten keskuudessa etenkin pillifarkut, koska niissä on elastaania ja jousto tekee niistä mukavat. Kankaissa suosiossa ovat olleet eläinkuosit, epäselvät printit ja kankaaseen saadaan kiinnitettyä erilaisia nittejä ja "timantteja". Hiukset ovat yleensä suorat, jopa suoristetut. Hiuksia pidetään myös ponnarilla tai huolettomalla nutturalla. Kenkiä on kaikenlaisia tennareista upeisiin korkeakorkoisiin avokkaisiin.

Asu vuodelta 2014.

Veera Laaksonen 14d

Puhelimen kehitys 120 vuodessa

 Ensimmäinen puhelin keksittiin vuonna 1876. Sen keksi Antonio Meucci. Tämä puhelin on 1890-luvulta oleva L.M. Ericsson & Co:n mallia oleva pöytäpuhelin. Kyseistä mallia kutsuttiin nimillä ''luuranko'' ja ''Eiffeli''. Puhelimen historian alussa Suomessa käytettiin suurimmaksi osaksi Bellin, Ericssonin, Siemensin ja Wadenin puhelimia. Vuonna 1882 puhelimia oli käytössä vain  noin 500 kappaletta.

Alunperin puhelimella pystyi vain soittamaan. Nykyään lähes kaikki puhelimet ovat ''älypuhelimia'', joihin voi ladata mm. erilaisia sovelluksia ja pelejä, sekä tietysti soittamaan ja lähettämään viestejä. Nykyisin lähes jokaisella suomalaisella on oma puhelin ja erilaisia merkkejä ja malleja onkin monia mistä valita.

Vuonna 2013 julkaistu ascend p6 mallinen Huawei-merkkinen älypuhelin. Puhelin on vain noin 6mm paksu.

Jenna Stenberg 14C

kahvia nyt ja silloin

1700- luvun loppuun saakka kahvia pidettiin turmelevana aineena ja sen juominen oli kielletty. Sittemmin kahvia alettiin juoda, mutta vain herrasväen keskuudessa. Kuitenkin vuoteen 1903 mennessä kahvinjuonti kuului kaikille sekä arkeen että juhlaan.
  Entisajan kahvipannut ovat valmistettu kuparista. Pannun sisäpinta on kuitenkin tinattu, koska kupari on myrkyllistä. Vuosien saatossa kahvipannun materiaali on vaihtunut emaloidusta teräksestä ruostumattomaan teräkseen, mutta muoto on pysynyt lähes samana.
  Nykyään käytetään harvemmin kahvipannua kahvin keittämiseen, koska on kahvinkeittimet. Niiden pannu on valmistettu lasista.


Lilian S.

Matkalaukku 1920-luvulta nykypäivään

1920-30 luvulla valmistettu vanerinen hevosmiehen laukku, jonka kahva on valmistettu nahasta. Laukusta on irronnut joitakin vanerinpaloja ja saranoita on täytynyt korjailla nauloilla.

Laukun ensimmäisiä omistajia olivat Kannaksilaiset miehet, jotka käyttivät laukkua viinojen säilyttämiseen.  Miesten poiketessa kotimatkallaan Viipurin markkinoilta Ekmanien perheen taloon Kannaksen Kantatien  varrelle Muolaaseen kylän pojat viilsivät arkun auki ja varastivat viinat. He saivat oikeudessa sakot varkaudestaan.

Hevosmiehille ei rikkinäinen laukku kuitenkaan kelvannut ja niinpä Ekmanin isäntä pyysi laukun itselleen. Talvisodan alkaessa Neuvostoliittoa vastaan vuonna 1939, Karjalan Kannaksen asukkaat evakuoitiin. Korjattuun laukkuun he pakkasivat voileipiä, voipaketin sekä tulitikkuja. Evakuoinnin seurauksena Ekmanit muuttivat Ypäjälle. Eero Ekman lahjoitti laukun museolle vuonna 2012.

Tämä matkalaukku on valmistettu muovista. Siinä on pyörät sekä kanto- ja vetokahva. Nykyään matkalaukut on suurempia ja vahvempitekoisia. Pyörien ansiosta matkalaukkua on kuitenkin helppo kuljettaa ja vetää perässään. Matkalaukut myös matkaavat pidempiä matkoja, sillä lentoliikenne on  mahdollistanut  matkailun ympäri maailmaa maasta toiseen.

Lusikasta toiseen

Puulusikka on tehty veistämään. Museossa olevan lusikan kaltaisia lusikoita on käytetty Forssan kehräämöllä 1850-60- luvulla. Lusikoita eri ollut tarpeeksi kaikille, jolloin viimeisimmät eivät saanet lusikkaa ja joutuivat odottamaan että saavat muilta lusikan käyttöönsä.

Nykyään käytetään jonkun suunnittelemia ruostumattomastateräksestä tehtyjä metallilusikoita. Perheissä on usein myös erikseen juhla aterimet sekä arki aterimet.

Nea Lax 14a

Kenkien muutos

                                                                    Kengät ennen ja nyt



Taniaiset eli virsut ovat sirot ja vähänkäytetyt. Ne on taivuteltu koivun tuohesta.

Virsut kestävät kesällä aktiivista käyttöä muutaman viikon. Talvella niitä käytettiin aamutossuina tai navetta-kenkinä monen villasukan kanssa.

virsuille. Nimitys tulee koivuntuohta tarkoittavasta sanasta ''tano''.

Virsut ovat tavalliset sekä naisten, että miesten käyttöjalkineet. Virsut kuluivat nopeasti rikki, mutta taitava henkilö teki uuden parin jopa tunnissa. Huonona puolena lyhyen käyttöiän lisäksi on tikut, joita virsuista irtoaa helpolla.









Nykyään kengät ovat tehneet suuren muutoksen. Nykyaikaiset kengät ovat paljon kestävämpiä ja erilaista materiaalia. Mutta nykyään kengät maksavat paljon enemmän, eikä niitä tehdä ihan tuosta vain uusia.

Piirsin nuorten suosiman merkin suosituimman kenkämallin, eli: Converse All Star -kengät. Converse on perustettu vuonna 1908 Amerikassa. Converse kengät eivät ole myöskään hyvin kestäviä verrattuna muihin nykyaikaisiin kenkiin. Pitkästä iästään ja sekalaisesta historiastaan huolimatta, Converse on pysynyt ihmisten suosiossa jo lähes vuosisadan ajan.

Tienviittojen historiaa

ihmisillä on aina ollut tarve tietää, kuinka paljon matkaa on paikasta a paikkaan b. 

Ennen kilometripylväät täyttitivät tämän tehtävän.

Ne oli tehty puusta ja niissä oli useita erisivuja, jotka näyttivät kuinka pitkä matka johonkin  kaupunkiin oli. Piirtämäni kilometripylväs sijaitsi Forssan keskustassa ja kyseinen sivu näyttää matkan pääkaupunkiimme  Helsinkiin. Kilomertipylväässä matka on esitetty metreinä joka tuli suomessa käyttöön 1988.

Aikaa on kulunut ja puiset kilometripylväät ovat nykyisin jo historiaa. Niiden tilalle on tullut metallista valmistetut etäisyys merkit. Vaikka malli ja materiaali on aikojen saatossa vaihtunut on tarkoitusperä kuitnenkin pysynyt samana.

                                                                                                                                          Joonas Rämö

Tekokuidusta persoonallisuuteen

Valitsin Forssan museosta 1970-luvulle tyypillisen mekon. Museo on saanut mekon lahjoituksena, jonka takia sen tarkkaa alkuperää ei tiedetä, mutta museovirkailija arveli, että mekon kangas olisi luultavasti painettu Forssassa. Kangas ja sen printti ovat 70-luvun muodille tyypillisiä. Tuon ajan vaatteet olivat "hirveää" kangasta eli tekokuitua, joka ei hengittänyt yhtään. Vaatteiden piti olla ryppyyntymättömiä ja niitä pidettiin periaatteella "pese ja pidä".

2010-luvun naisille on hankalaa määritellä yhtä tiettyä tyyliä, jonka takia en tehnyt piirroksen naiselle vaatteita ollenkaan. Nykyaikana nainen voi mennä juhliin housupuvussa, kun vielä 70-luvulla se olisi ollut mahdotonta. Nykyään olemme paljon suvaitsevaisempia ja monet arvostavat yksilöllisyyttä ja persoonallisuutta. Jokainen voi luoda itselleen sopivan tyylin, ei tarvitse mennä "massan mukana".

Iita Heinonen 13e

Puhelimen historiaa

Forssan museossa oleva L.M Ericsson & Co:n pöytäpuhelin on 1890-luvulta. Puhelimella on aina ollut sama käyttötarkoitus, yhteyden otto toisiin ihmisiin, mutta niiden ulkonäkö on kuitenkin vuosisatojen kuluessa muuttunut todella paljon.

Ennen puhelimet olivat suuria ja koristeellisia - kauniita mutta epäkäytännöllisiä. Nykyajan puhelimet ovat kuitenkin litteitä, yksinkertaisia ja suurimmaksi osaksi pelkkää näyttöä olevia älypuhelimia. Mallinani oli oma puhelimeni, Applen vuoden 2013 syksyllä julkaisema kultainen iPhone 5s.

Melissa Drockila

Öljylampun taival

Ennen sähköistymistä kodit valaistiin öljylampuin. Niihin lisättiin polttoaineeksi esimerkiksi öljypetrolia, joka kulki sydänlankaa pitkin polttimoon. Liekin hapensaantia helpotettiin lasikuvulla, joka toimii ikäänkuin savupiippuna.

Nykyään kodit valaistaa sähköllä, mutta öljylamput ovat pysyneet kodeissamme ja kesämökeillämme tunnelman luonnissa. Iittalan Glow-öljylamppu on  moderni versio entisaikojen valaisimesta.

Henna Mäkinen 14c

Hiusten kihartamisen historiaa

Kauneudenhoito ja  ulkonäköön panostaminen on kuulunut naisten elämään jo aikojen alusta lähtien.

Hiuksia kiharrettiin Suomessakin ensin kaupungeissa, kun naisilla oli varaa ostaa ylellisyystuotteita käytyään töissä. Maaseudulla käherrysrautoja ei niinkään ollut. Forssassa käherrysrauta oli suuressa suosiossa pumpulienkelien keskuudessa. Käherrysrauta lämmitettiin itse tulipesässä, koska sähköä ei ollut. Sen käyttö oli melko hankalaa ja vaivalloista.

Nykyään hiusten muotoilusta vastaa muotoilurauta, tuttavallisemmin ''suoristusrauta''.

Se toimii sähköllä ja on helppokäyttöinen. Muotoilurauta myös löytyy melkeimpä joka perheestä, ja siitä on tullut arkinen asia.

Peppi Isomäki 14E

Taideteoksesta älykkääksi, jokapäivän välineeksi

Puhelinta on alusta asti haluttu käyttää tavoittamaan kaukana olevia ihmisiä. Ennen ne olivat ulkomuodoltaan tyylikkäitä, kuin taidetta. Nykyään niiden tavoitteena on litteä näyttö ja paljon älyä. 

Vanha pöytäpuhelin on 1890-luvulta. Se on L.M. Ericssonin & Co:n suunnittelema ja toteuttama. Mallin nimi oli Suomessa "luuranko" tai "Eiffel", joka mielestäni kuvastaa mallia erinomaisesti. Siinä on tiettyä yksityiskohtaista taiteellisuutta. Se oli oikealta kooltaan paljon nykyisiä puhelimia suurempi ja kömpelömpi.

Uudempana vertailukohteena on oma puhelimeni, Lumia 920. Se on ainoastaan valtava levy, joka kuitenkin on huomattavasti kätevämpi.

Entisaikoina puhelimet olivat yleensä vain sitä varten, että niillä soitettiin kun oli asiaa. Silloinkin asian piti olla tärkeä, jotta sen takia vaivauduttiin puhelimen ääreen.
Nykyään puhelimemme ovat arkipäivää. Ne ovat kädessä koko ajan, osaavat kohta jo melkein tanssia ja laulaa ja niiden kautta saamamme tiedon määrä on valtava. Ne eivät ole enää vain soittamista varten, vaan koko elämää varten.


Kuvassa alkuperäinen pöytäpuhelin Forssan museolla.






Petra Puustinen

Käherrysrauta

 Käherrysrauta

Käherrysrauta lämmitettiin tulipesässä. Kuumilla raudoilla tehtiin hiuksiin kiharoita tai laineita. Kähertimiä käytettiin jo antiikin aikana. Ne " uudistuivat " 1800-luvulla. 

Kiharrin 

Nykyään käherrysrauta on nimeltään kiharrin. Kiharrin toimii sähköllä, sen lämpötiloja voi vaihdella eikä sitä tarvitse lämmittää " itse". 

Sofia Vuorenpää 14B

KESTÄVÄMMÄT KENGÄT

Nämä taniaiset eli virsut josta tämän kuvan piirsin on sirot ja vähän käytetyt. Ne ovat taivuteltukoivun tuohesta.

Taniaiset ja pusikkaat ovat lounaishämäläisten nimityksiä virsuille. Nimitys tulee koivuntuohta tarkoittavasta sanasta "Tano".
Siihen aikaan kun virsuja käytettiin ne kestivät kesällä yhtämittaista käyttöä noin parisen viikkoa. Talvella niitä käytettiin vain aamutossuina tai navetta-kenkinä monien villasukkien kanssa.
1700-luvulla tuohenkiskonta oli Lounais-Hämeessä tuottoisa sivutoimi. Tuohenkiskojat kuljettivat niputettuja koivuntuovia myytävänä Turkuun ja Hämeenlinnaan

Nykyajan kengät ovat paljon kestävämpää mallia kuin ennen käytetyt virsut. Kengissä on kunnon pohjat sekä muualta ne ovat yleensä nahkaa tai kangasta. Nykyään kengistä tehdään niin lämpimiä, että niillä voi kulkea talvisin ilman villa sukkiakin. Kenkiä on myös erittäin paljon eri mallisia.

Piirsin tähän esimerkiksi Vans malliset kengät. Vans-yhtiö perustettiin jo vuonna 1966, mutta meni 1980-luvulla ajautui konkurssiin. Kuitenkin Vans aloitti toimintansa uudelleen vuonna 1991. Nyt brändin tuotteet ovat levinneet maapallon joka kolkkaan ja Vans valmistaa kenkien lisäksi myös muita asusteita ja vaatteita. Nykyään Vans-kengät ovat löytäneet tiensä jokaisen muotitietoisen sydämeen.

1. 

   
   Emma Willman 14a