Padasta pannuun

Ennen ruokaa valmistettiin takoraudasta valmistetussa padassa, mikä oli kolmijalan päälle asetettuna. Tehtaalaistytön asunnossa ei ollut omaa keittiötä. Hän keitti ruoan pystyuunin pesässä. Pata ja kolmijalka seisoi hiilloksella. Yhteisasunnossa asuvat tehtaantytöt tekivät ruokaa yhdessä.





Nykyään ruokaa valmistetaan erilaisissa kattiloissa ja pannuissa. Kuvassa on Hackmannin etiqett pannu. Se on valmistettu teräksestä, ja se on suunniteltu induktioliedelle. Toisin kuin nykyään, ennen ei ollut merkitystä ketä padan on suunnitellut tai minkä merkkinen se on.

Uutta ja vanhaa

"Forssan koivukongilla
ne taatikermut lohjaa
rinuliinit hännässä
vaikk' kenkäsä ei o pohjaa!"

Krinoliini, tutummin vannehame, oli naisten alusvaate ja suuri muotivillitys erityisesti vuosina 1830-1870. Vannehameen koko vaihteli muodin mukaan, mutta suurimmillaan se oli 1860-luvun alussa. Yllä olevassa runossa kerrotaan Forssan pumpulienkeleistä ja heidän vannehameistaan. Tytöt menivät krinoliinit päällä joka paikkaan, jopa töihin! Runon pätkässä tulee myös ilmi, että vaikka pumpulienkelit näyttivätkin hienostuneilta ja muodin mukaisilta, he olivat niin köyhiä, että kengistäkin puuttui pohjat! Vaikka krinoliini suuri muoti-ilmiö olikin, se oli hyvin epäkäytännöllinen ja vaikea pukea päälle. Ehkäpä juuri siksi niiden suosio väheni ajan myötä.

Erilaisia muotoilevia, tukevia, litistäviä ja ties minkälaisia muita alusvaatteita voidaan pitää tämän ajan "krinoliineina". Muoti ja kauneusihanteet ovat kyllä muuttuneet! Ennen ihailtiin kaikkea suurta ja mahtipontista, ja nykyään mitä ohuempi, sen parempi. 1800-luvulla oli hyvä, jos naiselta löytyi kurveja, mutta 2000-luvulla taas tällainen ei sovi alkuunkaan. Jos et näytä alusvaatemallilta, et kelpaa! Ja jos niitä ylimääräisiä makkaroita löytyy, niin ne survotaan juuri näihin alusvaatteisiin piiloon. 1800-luvun naiset olivat kyllä onnekkaita!

Tähän kuvaan olen piirtänyt myös modernimman version alushameesta, joka yleensä koostuu tyllistä ja muovivanteista. Wanhojen tanssit olivat juuri olleet kun tätä kuvaa piirtelin, joten ajattelin, että se olisi hyvä lisä. Ja pakkohan se oma mekko oli myös änkeä kuvaan!

Kuuntelutorvesta stetoskooppiin

Kuuntelutorvi on sorvattu puusta. Se kuului Artur Gulinille, joka toimi lääkärinä Forssassa vuodesta 1893 lähtien. Kuuntelutorvea käytettiin sydämen sekä keuhkojen kuunteluun. Se toimi samalla tavalla kuin nykypäivän stetoskooppi, äänenä kuultava ilman värähtely johdetaan onttoja putkia pitkin kuuntelijan korviin. Ranskalainen lääkäri Rene Laennec keksi stetoskoopin jo vuonna 1816. Nykyisin niitä tavataan tavallisina akustisina, sekä sähköisesti ääntä vahvistavina elektronisina stetoskooppeina.

Puhelimen kehitys

Pöytäpuhelin on L.M.Ericsson & Co:n malli 1890-luvulta. Mallia kutsuttiin "kahvimyllyksi", koska se muistuttaa aikanaan yleistä Peugeot-kahvimyllyä. Vaikka puhelinta valmistettiin parin kymmenen vuoden ajan, se on kadonnut koriste-esineeksi ja keräilijöiden hyllyille niin, että se on nykyään eräs kalleimmista puhelimista.

Iphone on kosketusnäytöllinen Applen älypuhelin. Applen ensimmäisen puhelinmallin lanseerasi Applen toimitusjohtaja Steve Jobs. Aluksi puhelinta myytiin vain Isossa-Britanniassa, Saksassa, Ranskassa ja Suomessa, mutta nykyään sitä myydään useissa eri maissa.

Nukesta Barbieen

 
Nukke on peräisin vuosisadan alkupuolelta. Sen nimi oli Mirjam Lemmikki. Nuken valmisti yksitoistavuotias Eeva Virtanen Kuhalan koulusta.
Ennen kouluikää tehtaalaislapset pääsivät Forssa-yhtiön toimitusjohtajan August Bergströmin ja hänen vaimonsa Inan testamenttilahjoitukseen perustuen vuonna 1901.

Barbie-nuken keksi Ruth Handler. Hän nimesi Barbien tyttärensä Barbaran mukaan. Vuosien 1959-1960 vintage Barbiella oli yksiosainen vartalo ja suorat kädet, joissa sormet ja kämmenet taipuivat ylöspäin. Barbie on maailman tunnetuin ja myydyin nukke, joka esiteltiin ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa 9. maaliskuuta 1959. Barbieta tuottaa Mattel Inc.

Kahvipannusta keittimeen

1800-luvun kuparinen kahvipannu Forssan museosta. Kahvipannua käytetään nimensä mukaisesti kahvin valmistamiseen useimmiten liedellä. Siinä on tasainen pohja levyllä kuumentamista ja nokka kahvin kaatamista varten. Kahvipannun päällä on reikä, josta pannuun kaadetaan keitin- tai pesuvedet. Reiän peittää kansi. Kahvipannu valmistetaan metalleista, jotka kestävät hyvin kiehuvaa vettä sekä johtavat hyvin lämpöä. Perinteisesti ne valmistettiin kuparista. Kahvipannun sisäpinta päällystettiin tinalla, sillä kupari on myrkyllistä. Tina kerros kuluu, joten taloissa kiersi säännöllisesti tinureita.

Kahvinkeittimellä kahvia valmistetaan uuttamalla eli johtamalla kuuma vesi jauhettujen kahvinpapujen läpi. Keittimissä käytetään paperista tehtyä suodatinta. Siihen laitetaan kahvijauhe, jonka päälle johdetaan kuuma vesi. Kahvi pysyy lämpimänä lämpölevyn avulla. Tyypillinen kahvinkeitin koostuu neljästä komponentista: keittovesisäiliöstä, suodattimesta kaksitoimisesta lämpölevystä ja sen päälle asetettavasta tarjoilukannusta.

Haravan tie peltotöistä kotipihakäyttöön

Haravaa alettiin massavalmistaa Suomessa 1800-luvun loppupuolella. Tällöin keksittiin myös maaseudun kannalta tärkeä haravakone, joilla peltotyöt sujuivat entistä helpommin.

Tätä ennen haravoita kyhäiltiin puumateriaaleista, jolloin ne olivat käytössä pääasiassa niitetyn

heinän ja ruohon haravoimiseen. 

Nykypäivänä haravat valmistetaan yleensä muovista, teräksestä tai bambusta. Niitä on joka talossa perusvälineenä pihan siistimistä ja kunnossapitoa varten. 

Kengät ennen ja nyt

Virsut ovat tuohesta tehdyt kestävät varrettomat kengät. Ne sopivat kosteaan ympäristöön, ja niitä on käytetty mm. heinän teossa ja suolla liikkuessa. Ennen virsuja käytettiin joka paikassa mutta myöhemmin papisto ryhtyi vainoamaan virsujen käyttöä ja ne yleistyivät työkengiksi. 

1900-luvulla virsujen tekemeinen väheni ja kenkiä alettiin ostaa valmiina. Pikkuhiljaa taito lähes unohtui mutta säilyi harvinaisten matkamuistojen teossa.

Nykyään kenkiä on monenlaisia: nauhakenkiä, avokkaita, sandaaleja, saappaita, urheilukenkiä ja monia muita. Melkeinpä jokaiseen tarkoitukseen on omanlaisensa kengät. Vapaa-ajan kengille löytyy ehkä eniten käyttöä ja niiden on hyvä olla mukavat. Kenkiä valmistetaan mm. nahasta, kankaasta ja mokkanahasta.

Kiharrin ennen ja nyt

Entisaikaan Forssassa pumpulienkeleiksi kutsutut naiset kähersivät hiuksiaan alkeellisella kihartimella joka oli tehty valuraudasta. Kihartimet kuumennettiin tulessa ennen hiustenmuotoilua , koska kuumalla raudalla saatiin aikaan kestävät kiharat.

Nykyaikainen kiharrin on edistysaskel kihartamisen historiassa. Kiharrin on ensinnäkin sähkökäyttöinen ja sen lämpötila on digitaalisesti säädeltävissä hiustyypin ja hiuslaadun mukaan.

 

Kivääri - aseesta leluksi

Ruotsalainen jalkaväenkivääri on ajoitettu 1700-luvun alkuun. Se on malliltaan suustaladattava. Siinä, kuten muissakin aseissa ennen 1880-lukua, käytettiin räjähteenä mustaruutia.

Barrett M82 on .50 kaliiperinen lyhyellä piippurekyyliperiaatteella toimiva, lipassyöttöinen, itselataava tarkkuuskivääri, jota on valmistettu Yhdysvalloissa vuodesta 1982. Eniten tätä asetta käytetään Yhdysvaltojen armeijassa, mutta myös Suomen armeija käyttää sitä. Ase on tarkoitettu kulkuvälineiden ja aseiden ohjausjärjestelmien tuhoamiseen, mutta se tuhoaa yhtä helposti ihmiskohteenkin.

 Vaaka Forssan museosta. Vaakaa käytettiin vuonna 1855 Isossa puodissa punnitsemaan tavaroiden arvo. Isossa puodissa myytiin elintarvikkeita ja tehtaan omia tuotteita

Moderni  digitaalivaaka jota käytetään punnitsemaan tarkkoja mittoja, kun vaikkapa leivot ja sinun tarvitsee punnita jauhot tarkasti.

Kahvipannu ennen ja nyt

Kahvipannut on perinteisesti valmistettu kuparista, mutta niiden sisäpinta on pitänyt tinata, koska kupari on myrkyllistä. Tina piti kuitenkin uusia aika ajoin. 1950-luvulla pannuja alettiin yleisimmin valmistaa emaloidusta teräksestä ja sen jälkeen markkinoille tulivat ruostumattomasta teräksestä valmistetut pannut, joita jotkin valmistajat tuottavat edelleenkin.


















Nykyään kahvit tosin keitetään yleisemmin kahvinkeittimillä kuin pannuilla, mutta pannukahvin suosijoitakin on vielä. Kahvinkeittimien yleistymisen johdosta vain noin kymmenesosa kaupoissa myytävistä kahvinporoista on pannujauhatettua.
Ennen kahvinkeitinten saapumista pannulla keittäminen oli yleisin, ennen toista maailmansotaa lähes ainoa tapa kahvin tekoon.

KU2 lyseo

Forssan yhteislyseo on Suomen vanhin maaseututalukio. Se täytti 110-vuotta lokakuussa 2009. Lyseon remontti valmistui vuonna 2011 ja koulusta tuli viihtyisä ja moderni oppimisen ahjo. Lyseossa näkyy nykyaikaisuus sekä tyyli vanhanaikainen tyyli. Koulumme tilat ovat viihtyisiä opiskeluun, kuin myös välitunneillekin!

Koulussamme on taitevia taiteilijoita!

PIha-alueet ovat myös remontoitu uudelleen!

Koulumme menestys näkyy myös palkintokaapissa.

Polkupyörän lamppu

Tässä on alkuperäisen Bauer polkupyörän lampun kuva.Tälläisiä polkupyörän lamppuja käytetiin 1930-luvulla. Se korvasi öljylampun kun öljystä oli pulaa, sillä se toimi karbidillä(CaC2). Sitä  valmistetiin kalsiumista ja hiilestä , jota myytiin valmiina kaupoissa.
Lampun alaosassa on karbidisäiliö ja ylä puolella vesisäiliö. Säätöruuvilla avatiin vedelle aukko, joka päästää veden reakoimaan kiinteän karbidin kanssa. Tässä muodostui asetyleenikaasua (C2H2), joka sytyy helposti. Lamppu syttetiin tulitikulla ja säädetiin sopivaksi. Lampun valo oli kirkas ja tasainen.


Nykyisin polkupyörän lampput toimivat joko dynamolla tai alkkalliparistolla tai akulla, josta saadaan virta ledilampuun.

Vanhaa ja uutta

Forssan kangastehtaalla työskentelevät naiset, joita kutsuttiin pumpulienkeleiksi, käyttivät valurautakähertimiä hiustensa kihartamiseen. Niitä kuumennettiin tulipesässä jonka jälkeen hiuksiin sai muotoiltua kiharoita.

Nykyään naiset käyttävät sähköistä versiota hiuksiensa suoristamiseen ja kihartamiseen. Työ on varmasti lähes yhtä aikaa vievää joka aamu, kuin ennen vanhaan kähertimien käyttö oli, vaikkakin varmasti paljon helpompaa. Joka aamu joko suoristat hiukset tai kiharrat ne - siihen saa varata usein muutamankin minuutin aamusta.

Vanha & Uusi esine

Kähertimet. Hiusten kihartamiseen käytettyjä, valuraudasta valmistettuja kähertimiä lämmitettiin tulipesässä ja niiden lämmittyä taiteltiin hiuksiin kiharoita.



Muotoilurauta. Nykyisin hiusten muotoiluun osallistuu sähköllä toimiva muotoilurauta. Sen "leukojen" väliin asetetaan hiukset ja rautaa liikuttamalla saadaan aikaan joko kiharoita tai suoria hiuksia.

Matkalaukkujen aikamatka

1920-30-luvulla valmistettu matkalaukku on vaneria ja kahva nahkaa. Laukusta on irronnut vanerin palasia ja myös saranoita on pitänyt korjailla nauloilla.
   Ensimmäiset omistajat, kannakselaiset hevosmiehet, käyttivät kyseistä laukkua viinojensa säilyttämiseen. Kerran he poikkesivat kotimatkallaan Viipurin markkinoilta Ekmanien perheen taloon Kannaksen Kantatien varrelle Muolaaseen. Kun miehet olivat talossa, kylän pojat menivät heidän hevostensa ja rattaidensa luokse. Pojat viilsivät vanerisen matkalaukun auki ja varastivat sen sisällä olleita viinapulloja. He saivat oikeudessa sakot varkaudestaan.
   Hevosmiehet eivät kuitenkaan halunneet rikkinäistä laukkua takaisin, joten Ekmanin isäntä pyysi sen itselleen. Kun talvisota Neuvostoliittoa vastaan alkoi vuonna 1939, Karjalan Kannaksen asukkaat, myös Ekmanien perhe, evakuoitiin. Korjattuun laukkuun pakattiin voipaketti, pari leipää ja tulitikkuja. Matkalaukku  ja sen omistajat päätyivät Ypäjälle.
   Eero Ekman lahjoitti laukun vuonna 2012 museolle.

Museossa otettu kuva vanerilaukusta

Musta matkalaukku on merkiltään Lojel ja se on ostettu Lahdesta. Se on muovia ja siinä on pyörät, kanto- ja vetokahva. Siihen on jäänyt kiinni osittain jo kuluneita tarkastusmerkkejä, joista yksi on Amsterdamista ja yksi Pariisista. Matkalaukku on ollut mukana monella eri loma- ja työmatkalla, esimerkiksi Kreikassa, Sveitsissä ja Hollannissa. Laukku on myös kerran joutunut väärään paikkaan lentokentällä lennon ollessa myöhässä ja tullut sen takia yksinään eri lennolla takaisin Suomeen.
   Nykyiset matkalaukut ovat suurempia ja vahvempaa tekoa kuin ennen vanhaan. Suurempi koko ei kuitenkaan haittaa matkustamista, sillä monissa laukuissa on pyörät, joiden avulla laukkua pystyy vetämään perässä. Matkalaukut myös matkaavat paljon pidempiä matkoja, jopa ympäri maailmaa, sillä lentoliikenteen ansiosta maasta toiseen matkustaminen on tullut helpommaksi.

Tämä reki on löydetty vuonna 1700 - luvulla muodostetusta Wiksbergin kartanosta.
Reki on maalattu harmaanvihreän ja harmaan sävyillä, sekä koristeltu antiikin taruhahmoja muistuttavin medaljongein. Reki on tyyliltään kustavilainen, eli tehty Ruotsin kuningas Kustaa kolmannen valtakaudella, joka oli 1700-luvun lopulla. Reen penkkien kangas on niin ikään koristeltu maalaamalla.
        Perimätiedon mukaan reen ensimmäinen omistaja oli suomalainen Gustaf Mauritz Armfelt, kuuluisa hovimies, poliitikko ja soturi Ruotsin ja Venäjän hoveissa. Hänellä kerrotaan olevan paljon rakkaussuhteita pitkin vaiherikasta elämäänsä ja reellä hän saattoi kuljetella kulloista mielitiettyään ja ajaa rakkausseikkailuihinsa.
Reen Forssan museon kokoelmiin lahjoitti Wiksbergin kartanon omistaja, Axel Stålström.

Kuva on Forssan museon Facebook sivulta.

Nykyään vaiherrikasta elämää elävät teinit ajavat rakkausseikkailuihinsa ja kulkevat senaikaisten rakkaidensa luokse hieman erinlailla.
Monet nuoret ajavat pärisevällä mopoautollaan, musiikki lujaa pauhaten.
Vielä muutamia vuosia sitten mopoautoilla ajoivat vain liikuntarajoitteiset ja vanhukset, mutta nykyään se on hyvin suosittu kulkuväline nuorten keskuudessa. 

Mopoautoa pidetään nykyisin skootterin korvikkeena, ja se koetaan tarpeettomaksi kun nuori saavuttaa ajokorttiin vaadittavan iän.
Vielä vuoteen 2013 asti mopoautoa saikin ajaa skootterikortilla, mutta vuoden lopussa tulleen lakiuudistuksen takia on nykyisin mopoautoa varten ajettava erillinen kortti. 

Vanha ja uusi esine

1900-luvun alussa oppilailla oli kouluissa mustasta savikivestä tehdyt taulut, joihin kirjoitettiin kivikynällä. Näihin rihvelitauluihin harjoiteltiin kirjottamista ja laskemista ja käytön jälkeen ne pyyhittiin. 

Nykyään suurella osasta oppilaista on käytössä taulutietokone, joka ajaa samaa asiaa kuin rihvelitaulu aikoinaan, mutta on tosin monta kertaa kalliimpi ja monikäyttöisempi.