Ha! Leluja, ja vielä autoina!

1940 luvulla (oletettavasti) pienet pojat kun saivat itsellensä ensimmäisen auton, joka oli noin 30 cm pitkä ja puusta. Sen kun lapsi sai, se oli hänelle kun unelmien täyttymys. "Nyt minullakin on oma auto niinkuin isillä." Lapsi leikki autollaan päivät pitkät ja isä sai taas hetken enemmän vapaa-aikaa kun poika ajeli omassa huoneessaan eikä vielä vaarallisessa liikenteessä jossa ei satu ja tapahdu siltikään niin paljon kun lapsen mielikuvissa. Jos kus auto saattoi lentää tai mennä veden alla, toisin sanoen näistä vanhoista puu autoista oli vaikka mihin.

Nykyjään leluautoihin on tullut paljon enemmän yksityiskohtia joita lapsi voi ihailla. Leluautojen materiaalikin on jo kauan sitten vaihtunut puusta metalliin tain muoviin. Joissakin leluautojen malleissa on monenlaisia lisä ominaisuuksia esim. avautuvat ovet tai takaluukku. Mutta siltikään nykyajan leluauto ei kykene siihen mihin puinen edeltäjänsä. Näitä uusia pitää olla ainvain enemmän ja ne tarvitsevat konkreettisia ratoja tai jotain siihen suuntaan jolloin isä taas saisi omaa aikaansa lisää. Kun vanha edeltäjä pärjäsi yksin. Ja siksi se onkin oma legendansa.