Lahden kaupungintalo

Lahden kaupungintalo on arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelema myöhäisjugendia edustava rakennus, joka valmistui vuonna 1912. Rakennusmateriaalina on käytetty tummaa punatiiltä ja sisätiloissa on vahvoja värejä, tunnistettavaksi rakennuksen tekee sen korkea kellotorni. Kaupungintalo on suojeltu asemakaavalla vuonna 1967, sillä museovirasto on määritellyt sen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Vuonna 1910 kaupungintalon suunnittelusta järjestettiin kutsukilpailu, jonka arkkitehti Eliel Saarinen voitti. Myös arkkitehti Armas Lindgreniltä kysyttiin minne kaupungintalo tulisi rakentaa ja hän ehdotti Mariankadun puiston jatkeena olevaa paikkaa, johon kaupungintalo lopulta rakennettiinkin. Sijaintia pidettiin hyvänä sen vuoksi, että paikalta torni näkyisi jokaiseen ilmansuuntaan. Kaupungintalon rakennustöihin kului jopa enemmän rahaa, kuin mitä silloisen Lahden kaupungin tuolloinen vuosibudjetti oli, osittain varmasti sen vuoksi, että rakennusmateriaalina käytetyt tiilet tuotiin Ruotista.

 Kuvassa erottuva torni, joka mainittiin tekstissä.

Rakennus on suunniteltu tuon ajan arkkitehtuurille tyypillisesti, eli sitä voi tarkastella kokonaistaideteoksena, jossa sisätilat vastaavat ulkoarkkitehtuurin muotokieltä ja sisustuksessa korostuvat tummat värit ja ornamentit. Aikoinaan rakennukseen sijoittui mm. kaupungin yleishallinto, poliisilaitos, kirjasto sekä palolaitos.





Kaupungintalo on myös kärsinyt vauroita, esimerkiksi Suomen sisällissodassa se sai osakseen satunnaista pommitusta. Vuonna 1940 rakennus kärsi huomattavia palovahinkoja, jotka olivat ilmapommituksen seurausta. 1981 kaupungintalon ullakko paloi, jonka jälkeen talo korjattiin ja saneerattiin, tätä ennen vuonna 1934 arkkitehti Kaarlo Könönen suunnitteli laajennuksen kaupungintalolle.

Sisäänkäynnin yksityiskohdat erottuvat edukseen.Iltaisin ja varsinkin viikonloppuisin kaupungintalo on valaistu ulkoa päin, etenkin torni on oikein juhlavan näköinen, eikä juurikaan häviä toiselle näkyvälle ja valaistulle lahtelaismaamerkille, radiomastoille.