Letkun Pirtti

Letkun Pirtti on perinteikäs kylätalo Hämeen Härkätien varrella. Pirtti päätettiin rakentaa 13.3.1921 kylän nuorison aloitteesta. Aloitteen esitti maanviljelijä Juho Paloniemi. Rakennusta varten maanviljelijä Heikki Puosi tarjoutui lahjoittamaan tontin maamiesten seurataloa varten. Rakennus edustaa sen ajan maaseuturakentamista. Vuonna 1931 maamiesseuran omistukseen siirtynyt hirsirunkoinen, mansardikattoinen talo on rakennettu talkoovoimin Letkun ja Patamon kylien yhteiseksi kokoontumistilaksi. Alunperin Letkun Pirtin nimi oli Letkun Maamiestentalo.

Taloa on vuosien varrella kunnostettu ja laajennettu useaan otteeseen ja se on tänä päivänä kylän yhteinen kokoontumistila, kyläjuhlien, kurssien, kerhojen ja kokousten pitopaikka.

Viihtyisää ja hyvin varustettua taloa vuokrataan juhlien, kokousten ja erilaisten tilaisuuksien järjestämiseen. Pirtin juhlasaliin mahtuu noin 150 henkilöä ja kanttiiniin noin 30 henkilöä.

Tehtaankoulu Forssassa

Forssan Wahreninpuistossa sijaitseva Tehtaankoulun rakennus on kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde käyttönsä ja arkkitehtuurinsa perusteella. Rakennus on myös kulttuurihistoriallisesti ja lisäksi rakennushistoriallisesti merkittävä osa Forssan tehtaan puuvillatehtaan aluetta. Puurakennus on suunniteltu ja rakennettu 1861-1862 koulutaloksi, jota voidaan käyttää myös kirkkona, esim. rippikoulumenoissa, ja on siksi ollut aikanaan tärkeä julkinen rakennus.


Rakennuksen on suunnitellut ruotsalainen lääninarkkitehti  G. Th. P. Chiewitz, ja Tehtaankoulu kuului hänen viimeisiimpiin suunnittelukohteisiinsa. Kauppaneuvos Wharen käytti Chiewitziä myös muiden rakennusten suunnitteluun. Chiewitzin edustama uusgoottilaisuus näkyy rakennuksen julkisivujen ja sisätilojen koristeissa sekä ikkunoiden ruutujaossa.

Vakituisen opettajan hankkiminen lykkäytyi huonon taloustilanteen vuoksi. Kun Tehtaankoulu vihittiin käyttöön pääsiäisenä 1862, tehtaankirjuri F. A. Hagelberg siirtyi opettamaan sinne. Hagelberg aloitti koulunpidon 13-21 vuotiaille tytöille ja pojille, joita oli aluksi vain parikymmentä. Vasta vuonna 1866 Tehtaankouluun valittiin ensimmäiseksi vakituiseksi opettajaksi Taalin tehtaan koulun opettaja G.W. Lundell. Koulu aloitti säännöllisen toimintansa vuoden 1867 maaliskuussa. Ensimmäisenä työvuonna koulussa oli oppilaita noin 250, joista poikia oli hieman yli puolet.

Tehtaankoulua siirrettiin vuonna 1979 noin kolmekymmentä metriä alkuperäiseltä paikaltaan. Rakennuksen alkuperäistä asua on palautettu 2000-luvun alussa toteutetun korjaushankkeen yhteydessä.

Jokioisten kartano

Jokioisten kartanon juuret menevät 1500-luvulle: vuonna 1562 Ruotsin kuningas Erik XIV lahjoitti Jokioisten neljänneskunnan Klaus Kristerinpoika Hornille. Kuitenkin kartanon päärakennuksen nykyiseen Jokioisten keskustaan rakennutti Ernst Gustaf von Willebrand, ja se valmistui 1798 neljä vuoden rakennustöiden jälkeen. Sen suunnitelivat ruotsalaiset arkkitehdit Carl Christoffer Gjörwell ja Erik Palmsted. Kartanon päärakennus edustaa ruotsalaista uusklassismia, eli kustavilaisuutta. Päärakennuksen ympärillä on englantilainen maisemapuisto.

Vuosisatojen saatossa kartanolla on ollut monia nimekkäitä omistajasukuja, kuten mm. Flemingit, von Willebrandit ja Mannerheimit. Kartano kasvoi huippuunsa 1700-luvun puolivälissä Reinhold Jägerhornin ostaessaan itselleen lähes koko Jokiläänin. Tähän aikaan kartanolla oli maata 32 000 hehtaaria. Jägerhornin velat Ruotsin valtionpankille olivat kuitenkin liian suuret, ja kartanon osti E. G. von Willebrand. Vuonna 1871 kartano muutettiin osakeyhtiöksi ja vuonna 1896 kartanon isännäksi tuli C. G. E. Mannerheimin nuorempi veli Johan Mannerheim. 1904 J. Mannerheim karkoitettiin Suomesta Venäjän vastaisten mielipiteiden vuoksi, ja luopui osuudestaan kartanoon kokonaan vuonna 1907. Tämän jälkeen vuonna 1915 kartanon omistajaksi nousi Alfred Kordelin, jonka kuitenkin venäläismieliset teloittivan hieman ennen sisällissotaa vuonna 1917. Sisällissodan jälkeen kartano myytiin valtiolle, ja 1920-luvulla kartanon maista lohkottiin 950 erillistä maatilaa.

              Nykypäivänä kartanon päärakennus toimii MTT:n hallintopalveluiden käytössä. Alun perin rakennuksen seinät oli laudoitettu ja väri oli keltainen. Muuten rakennus on pysynyt samanlaisena. Päärakennusta vastapäätä, tien toisella puolella oleva kartanon 1890 valmistunut päänavetta on nykyään "Jokioisten Tietotalo". Navetta tyhjeni vuosina 1997-98, mutta 2006-07 Jokioisten kunta rakensi navetan sisältä uudelleen. Sisällä toimii mm. MTT:n viestintäpalveluyksikkö ja Akropolis Oy. Ulkokuori on pysynyt samana. Kartanon jyvälaari, Tapulimakasiini, on nykyään näyttelytila.

     

Forssan voimalaitos

Vuonna 1847 Axel Wilhelm Wahren perusti puuvillankehruuyhtiön Loimijoen varrelle. Kehräämö rakennettiin Kuhalankosken kohdalle, jotta vesivoimaa saataisiin hyödynnettyä yhtiön tarpeeseen. Aluksi se sai energiansa kehräämöön kiinnimuuratusta tiilimyllystä, mutta vuonna 1877 mylly korvattiin voimalaitoksella. Voimalaitoksen suunnitteli insinööri Christian Bruun, ja sen rakennusmateriaalina käytettiin tiiltä. Voimalaitoksen yhteydessä on pato, joka rakennettiin uudelleen 2 vuotta voimalaitoksen valmistumisen jälkeen. Padon materiaaleina käytettiin mm. graniittia sekä betonia.

Pato ja voimalaitos ovat säilyneet erittäin hyvin yli sata vuotta. Kansalaissodan aikaan patoa uhkasi räjäyttämisvaara, mutta siitäkin selvittiin vain sillan kannen tuholla, ja itse pato jäi ehjäksi. Näin ollen kuhalankosken voimalaitos onkin vanhimpia säilyneitä voimalarakennuksia maassamme. Voimalaitoksen suunnittelussa lähestyminen on ollut käytännönläheinen: rakennus on hyvin koristeeton ja koruton lukuunottamatta sahalaitakuviota, jota löytyy katon ja ikkunoiden läheltä. Myös pyöreäpäätyisissä ikkunoissa on koristeellisuutta. Kun rakennusta katsoo, on tiili hallitsevana elementtinä sen julkisivulla.

Voimalaitos lopetti toimintansa 1970-luvulla. Kuitenkin vuonna 2010 se yhdistettiin jälleen sähköverkkoon – tosin saatava teho on melko pientä, sillä se toimii alkuperäisellä koneistolla. Toiminnasta huolehtii yksityishenkilö, joka on vuokrannut kiinteistön kaupungilta.

 

                                            

         

                                           

Himmeekylä

Tämä sininen talo vihittiin käyttöön 2.7.1888 köyhäintaloksi joka oli yksi Suomen ensimmäisistä vaivaistaloista. Eniten sinne hakeutuivat vanhat ja työkyvyttömät, sairaat ja mielisairaat, mutta syitä oli myös useita erilaisia. Ongelmana oli, että vaivastaloon hakeutui myös mielisairaita, joten pian rakennusta laajennettiin ja siihen lisättiin mielisairasosasto, Hourula. Rakennusta on laajennettu vuosina 1913 ja 1918 jolloin nimi myös muutettiin kunnalliskodiksi. Vuonna 1959 Kaukjärven kunnalliskoti lopetti toimintansa. Tilat ovat olleet monessa käytössä vuosien mittaan, mutta osa pihapiiriin kuuluneista rakennuksista on jouduttu purkamaan käytön puutteen vuoksi. Rakennuksen nykyiset omistajat, ostivat sen asumiskäyttöön 1990-luvulla. Aluksi kunnostettiin n. 100 vuotta vanha sauna- ja pesularakennus. Rakennus sai nimekseen Tiilitupa ja nykyään sitä vuokrataan lähinnä juhla käyttöön n. 20 hengelle tai kokouksien järjestämiseen. Seuraavaksi päärakennukseen kunnostettiin 60 hengen juhlatila, joissa pystyy järjestämään erilaisia juhlatilaisuuksia. Juhlatila sai nimekseen Himmeekylä. Tällä vanhalla rakennuksella on paljon historiaa ja siittä onkin kirjoitettu kirja, Vähä Himmee, joka kertoo vaivaistalon historiasta tähän päivään saakka.

                                         
                                          Himmeekylä (vaivaistalo)

                                          Tiilitupa

Jokioisten tapulimakasiini

Jokioisten tapulimakasiini

Tapulimakasiini sijaitsee Jokioisilla kartanon rakennuksien yhteydessä. Tapulimakasiini on peräisin 1700 luvulta. Uskotaan, että von Willebrand juoni silloisen rakennuksen venäläisiltä, jotka pitivät sitä viljavarastonaan. Sotilaat juotettiin humalaan ja purettiin rakennus hevoskärryihin. Lopuksi poltettiin oksia ja olkia ja venäläiset selvittyään luulivat varaston palaneen.
Makasiini on 3-kerroksinen hirsirakennus. Se on aumakattoinen punamullan sävyttämä rakennus. Hirret ovat pitkiä ja järeitä ja vaakatasossa olevia hirsiä tukee pitkät pystysuuntaiset hirret. Rakennuksella on kivistä tehty perusta. Rakennuksessa on monia ikkunoita jotka säväyttävät sitä. Tapulimakasiinissa on barokkityylinen torni, johon vuonna 1811 kartanon seppä teki pelkällä tuntiviisarilla varustetun kellon. Lyöntikellona tapulimakasiinissa on 1687 valettu kirkonkello. Barokkityyli on koristeellista ja mahtipontista, joka näkyy mm. kellon ja tornin koristeissa ja sen vaikuttavasta koosta.

 

(kuvasta näkee hirsien järeyden ja kivisen perustan)

 

(Tapulimakasiinin oven vieressä oleva kunniakilpi ”Esi-isäin kauniin rakennus tavan tallettamisesta tunnustuksena Talonpoikaiskulttuurisäätiö. Kunnia kilpi tähän naulattu”)

 

(barokkityylinen kellotorni)

(Ovi ja sen yksityiskohtia )

Forssan elävienkuvien teatteri

Forssan elävienkuvien teatteri sijaitsee Loimijoen rannalla ja sen ovat perustaneet forssalaiset taidemaalari Albert Lindfors ja kartanonomistajat Carl Meyer on ollut toiminnassa vuodesta 1906. Se on Suomen vanhin toimiva elokuvateatteri. Historiansa aikana elävienkuvien teatteri on kantanut muutamaa eri nimeä ennen nykyistä: Forssan Kino ja Elokuvateatteri Suomi.

Forssan elävienkuvien teatteri on Suomen ensimmäinen maaseutuelokuvateatteri ja sen neljä vuotta kestävää kunnostusta oli tukemassa museovirasto, Elokuvasäätiö ja paikalliset yritykset. Kunnostus nykyiseen kuntoon saatiin päätöseen vuonna 2001. Remontissa kunnioitettiin 1900-luvun alun rakennusjälkeä.

Normaalin elokuvatarjonnan ohella elävienkuvien teatteri toimii myös Forssan Mykkäelokuvafestivaalien päätapahtumapaikkana. Rakennus on toiminut myös lelukauppana.

Elävienkuvien teatteri sijaitsee aivan Loimijoen rannassa.